Unelmointi. Se se vasta on mukavaa puuhaa. Tässä yhdestä
unelmasta pikku spekulaatio.
Pitkäaikainen haave on ollut päästä omakotitaloon, mieluiten
maalle, syrjään ja omaan rauhaan. Vanha hirsitalo pihapiirillä, jossa on
navetta tai joku vastaava, olisi talounelmien täyttymys. Tässä on tullut
näköpiiriin kyseinen kohde. Elämässä muutenkin on asiat liikahtanut eteenpäin,
joten uskaltaa jopa ajatella, että tämmöinen saattaisi olla ihan mahdollista.
Ehkä se on kuitenkin sitä, että on antanut itselleen luvan uskaltaa. Tähän
unelmaan mahtuisi jossain kohtaa mahdollisesti isompi eläinkatraskin, kun
rivariin :D
Iso, mieluinen rivitaloasunto on ollut kohta kymmenen vuotta asuntomme.
Sijainti on hyvä, luonto ja lenkkipolut lähellä. Palvelut ja koulutkin ihan
kivenheiton päässä. Jotain idyllistä kuitenkin uupuu. Se on maaseutu.
Kouvolassa voi asua lähellä keskustaa ja samalla takapihan näkymä voi olla tällainen. 💚Tällä voi vähän lieventää maallemuuttoikävää. #munbetonihelvetti |
Ihan vaan pari muuttujaa mahtuu vielä mukaan matkaan ennen, kun
siihen unelmaan pääsisi. Onhan se mahdollista, että juuri tämä kohde menee
jollekin muulle, mutta mietitään sitä sitten. Siinä tapauksessa se ei ollut
meitä varten.
Nyt joku, joka ei minua tunne, ajattelee, että älähän nyt
kerro enempää tuota hirsitalo- unelmaas (helvettiäs:)). Ihan muutama semmoinen
kommentti tullut, niin ajattelin hieman valottaa, että kyllä näitä juttuja on
ehtinyt tässä kelaamaan kymmenen vuoden aikana, kun tästä on haaveiltu. Kerrottakoon
vielä sekin, että sitä maalla asumista on ehtinyt kertymään elämän varrella
sekä työn, että yksityiselämän kautta. Että ei ihan enskertalaisia olla. Siitä ehkä toisella kertaa lisää, nyt
tästä talounelmasta, mielen- ja maaseudun rauhasta ja vähän muustakin.
Aloitetaan positiivisista. Oma rauha, oma rauha ja oma rauha. Talvella et tarvitse
pimennysverhoja, katuvalot ei kuse silmään. Siellä on oikeesti säkkipimeetä. Liikenteen
kohinasta ei myöskään ole haittaa.
Luonto, jos mikä on ihmiselle todella tärkeä paikka. Kovin moni tuntuu olevan vieraantunut luonnossa liikkumisesta. Jotkut tässä oravanpyörässä hulluna pyörivät ihmisyksilöt eivät tule ajatelleeksi, mikä parantava voima luonnossa piilee. Se on parasta terapiaa, mitä voit ihan omatoimisesti itsellesi antaa. Kokeile vaikka!
Palaan vielä tuohon omaan rauhaan. Se ois mahtavaa, kun voit mennä ulos vaikka aamulla kahville ilman, että kukaan naapuri tulee sulta kyselemään yhtään mitään. Ei sillä, että olisin mikään naapurin vihaaja. Tästä nyt saattaa saada sen käsityksen, että en pidä naapureistani. Se ei pidä paikkaansa. Kaipaan vaan ihan tolkuttomasti sitä, että mua ei näe kukaan tai ketkään. Kaupungit on jotenkin niin täyteen tungettu. Joka puolella on vähintäänkin ikkunanaapureita. Olen siis sielultani maalainen, joka on puolet elämästään koettanut sopeutua kaupunkiin. Ei se ihme ole, että välillä kiristää pantaa oikein kunnolla, kun pitäs olla enemmän omissa oloissa. Sitä kohti siis. Toki pannan kiristymiseen on varmasti muitakin syitä :D
Kesällä mökkeily käy kätevästi kotona, maalla. Ei tarttis lähteä mihinkään, kun pihalla olis oma pihasauna. Sieltä vois huoletta lähteä jäähylle, ilman, että joku tuijottaa sinua tai ilman, että tarttis heti ruveta kommunikoimaan jonkun naapurin kanssa. Tähän tilanteeseen kaupungissa törmää usein.
Maalla nurmikon saa ajaa just silloin, kun huvittaa. Siitä ei tulisi kukaan vihjailemaan, jos sattuu vähän pidempi heinä jossain kohtaa olemaan.
Siellä maalla ei tarttis myöskään miettiä sitä, että mihin autos parkkeeraat. Kyllä olis tilaa jättää auto ihan miten päin vaan pihalle.
Mun sisällä asuva ihan pienenpieni pikkupessimisti on myös huomioinut ne huonot puolet tässä unelmatalokuviossa.
Työtä riittää varmasti naapureillekin,vaikka niitä naapureita ei olisikaan. Kun sitten on se 100- vuotias hirsitalo, niin minkälaista härdelliä esimerkiksi ihan perus talvipäivä voi aiheuttaa. Tai no, talvella yleensäkin. Putket jysähtää jäähän pakkasen voimasta ja jyrsijät änkee sisälle joka jumalan kolosta ja kaikkee mahdollista. Aamulla töihin lähtiessä on tullut metri lunta ja se paska traktori ei lähde käyntiin, siis jos on traktori. Sit kolaat, niin että pääset duuniin. Sitten, kun olet päässyt työn ääreesi sen julmetun aamujumpan jälkeen, niin joku puolen kilsan päässä oleva naapuri soittaa, et sun hevoses juoksee täällä ympäri kyliä. Käyt kesken päivän korjaamassa kaakkis talteen. Kotona huomaat, että on repinyt päällä olevan loimensa johonkin siinä rytäkässä ja päätät jättää pollet turvallisesti sisälle, talliin.
Illalla palaat jatketun työpäivän jälkeen kotiin. Siellähän se jääkylmä hirsiunelmasi uljaana odottaa, että laitat pöntöt tulille. Sen kaiken lämmityspuuhan ohella on tietty kaikki koirien kusetukset sun muut kotityöt ja muun mahdollisen eläinlauman hoito. Myös ne tyypit on keräiltävä pois, mitä koira ja kissa on päivän aikana saalistanut. Parhaassa tapauksessa ne saaliit on sievästi näytillä. Kaiken nupiks ne saaliiden suolisto saattaa olla pitkin sohvia, yrjöttynä.
Olishan se semmoinenkin vaihtoehto vielä, että pakkaspäivän nupiks on joku vesiputki paukahtanut. Siinähän sitä on ihmettä yhelle päivälle. Silti, vieläkin se on mun unelmaa.
Pakko kyllä tempasta vielä yksi huvittava asia
vielä noista negatiivisista puolista. Se on paskan haju. Siitähän oli joku
nostanut tässä taannoin hirveen älämölön. Eikös se paska haise aina maalla?
Niin pitkään, kun on elämää, on myös paskaa, lienee ihan luonnollista.
Tässäpä mietteitä ehkäpä heillekin, jotka maalta haluaa pois :) Missä sinun
unelmakotisi sijaitsee?
Muistakaa unelmoida! Ellun sanoin sanokaa unelmanne ääneen, niin ehkäpä ne helpommin toteutuu <3
Omasta pientilasta unelmoiden,
Heli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti