tiistai 11. lokakuuta 2016

Unelmia ja deadlinehommia

@Heli Järvinen

Monesti tulee mietittyä kannattaako unelmille asettaa deadlineja. Joskus kun asiat tuppaavat menemään parhaiten oikeaan suuntaan juuri omalla painollaan.

Joskus unelmat toteutuvat niin, että tajuaa vasta niiden toteutuessa, kuinka paljon järjestelmällistä työtä unelman toteutumiseen on käytetty.

Lähdin aikanaan vitosen lukioenglannilla vuodeksi Jenkkeihin au pairiksi. Olin sitä ennen ollut vain kerran ulkomailla, jos Viroa ja Tukholmaa ei lasketa. Pääsin au pair haastatteluiden kielikokeet alimmilla mahdollisilla pisteillä läpi. Lastenhoito kokemustakin piti vähän säätää, että se riittäisi. Mutta niin minä muutaman kuukauden räpellyksen jälkeen sanoin moikat kavereille ja perheelle vuodeksi.

Perillä totuus iski. Olin todella epävarma lasten kanssa. Pelkäsin mokaavani. Englantikin takkuili. Ensimmäinen ongelma iski yhteisellä päivällisellä. Muistan vieläkin punan, joka nousi poskilleni, kun en muistanut mikä on haarukka englanniksi. Joudun osoittelemaan ruokailuvälinettä kuin joku lapsi konsanaan.

@Heli Järvinen

Tuon yhden punaposkisen illallisen jälkeen tein päätöksen. Minä aioin selvitä. Päätin, kun palaan Suomeen, osaan puhua sujuvaa englantia, lukea englanninkielisiä kirjoja ja nähdä unia englanniksi. Haaveilin myös salaa, että osaisin englantia niin hyvin, että välillä unohtaisin, miten sana sanotaan suomeksi, ja hokisin vain englanninkielistä sanaa. (Tuo oli juuri sellainen varo mitä toivot toivomus. Kuinka nolo tilanne se coolin sijaan onkin, kun muistaa jonkun sanan vain englanniksi. Kuinka tyhmältä se kuulostaakaan :D)

Tarinan opetus. Asetin itselleni selkeän päivämäärän, vaikken sitä tuolloin tiedostanutkaan. En tehnyt omasta mielestäni mitään kummempaa kuin päätöksen. Kuitenkin jälkikäteen ajateltuna, tein paljonkin unelmani eteen. Katsoin Step Up 2 – leffan niin monta kertaa, että sain kirjoitettua kaikki sellaiset sanat leffasta ylös, joita en ymmärtänyt.  Minulla oli New Yorkissa myös ystävä, joka ei antanut minun käyttää hänen suutaan omanani, vaan jouduin itsekin puhumaan.  Aloin myös lukea englanniksi, hitaasti, mutta varmasti ;)

@Heli Järvinen

Kun palasin Suomeen, kuinkas kävikään. Minä olin saanut ihan kaiken mitä toivoin.
Jos elämässä haluaa jotakin, sille kannattaa asettaa päivämäärä ja mennä aktiivisesti sitä kohti. Kannattaa myös sanoa unelmansa ääneen, niin siitä tulee todempi. 
Pitää myös muistaa, että unelmilla ei ole viimeistä käyttöpäivää, joten jos unelma ei toteudu, aina voi hengittää syvään ja yrittää uudelleen. Sillä joskus sinun unelmasi tarvitsee myös oikean ajan toteutua. <3





Unelmia kohti, Elina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti