tiistai 27. helmikuuta 2018

200 euron keittiöremontti

Keittiö ennen. Halusimme lisää tasotilaa, joten lasikaapit ja keittiön nurkassa ollut iso kulmakaappi saivat lähteä.
Keittiöstä tuli avara ja tasotilaakin löytyy enemmän kuin ennen.


Kun kaapit irrotettiin, seinään jäi ikäviä jälkiä. Peitin ne liitutaululla. En halunnut ryhtyä paklaus- ja maalauspuuhiin, sillä keittiömme remontoidaan jossain kohtaa perusteellisesti.
Tästä kuvasta näkee vanhan ja uuden eron. Pahoittelut, että ennen-kuvia ei ole enempää.

Kun vajaa vuosi sitten muutimme omakotitaloon, oli pienoinen shokki joutua vanhaan keittiöön. Vuokra-asuntomme keittiö oli remontoitu juuri ennen kuin me muutimme sinne. Keittiö oli erittäin toimiva, joten sitä jäi ikävä.
Päätimme jo ennen muuttoa, ettemme heti remontoi keittiötä kokonaan. Keittiössä pitää puuhastella jonkin aikaa ennen kuin huomaa, mikä siellä toimii ja mikä ei.
Jotakin halusin kuitenkin keittiölle tehdä. Päädyin irrottamaan muutamia kaappeja. Jäljelle jääneiden kaappien ovet päällystin Dc-fixillä. Keittiöön tehtiin myös aamupalanurkkaus ja liikuteltava saareke. Kaikkiaan pieni keittiön freesaus maksoi noin 200 euroa. Mitä mieltä olette lopputuloksesta?

Halusin keittiöstä raikkaamman kuin ennen. Löysin Prismasta käyttämääni valkoista Dc-fixiä. Jos jollekin Dc-fix on vielä tuntematon käsite, niin se sisustustarramateriaali, jolla voi päällystää erilaisia kodin kovia pintoja. Dc-fixiä mainostetaan nopeana ja helppona tapana sisustaa, mutta sitä se ei ainakaan minusta ollut. Muutamat tuskan kyyneleet on tullut vuodatettua, kun en meinannut saada muovia suoraan tai siihen jäi ilmakuplia. Taisin edetä jotakuinkin parin kaapin päivävauhtia, enempään eivät hermoni riittäneet. Onneksi maltoin päällystää kaappien ovet, sillä olen lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen.

Sain keittiöömme haaveilemani aamupalanurkkauksen, kun iso kulmakaappi poistettiin.
Kokkailemme usein yhdessä, joten tarvitsemme keittiössä paljon laskutilaa. Muutamat kaapit veivät liikaa tasotilaa, joten päädyin irrottamaan ne. Ison kulmakaapin tilalle ostin Ikeasta Stenstorp -hyllyn ja Mosslanda -tauluhyllyn, jotta sain rakenneltua keittiöömme haaveilemani aamupalanurkkauksen.



Kallax-saareke

Vanhassa keittiössämme oli saareke. Halusin sellaisen myös uuteen keittiöön. Saarekkeet ovat suht kalliita, joten päädyin tekemään sellaisen itse. Löysin Pinterestistä kuvia Ikean Kallax-hyllyistä tehdyistä saarekkeista. Minunkin piti suunnitella oma Kallax-saarekkeeni. Päädyin kahteen valkoiseen neljähyllyiseen Kallaxiin. Hyllyköt on kiinnitetty toisiinsa kulmaraudoilla. Työtason meille teki ystävämme mittatilaustyönä. Saarekkeen alle ruuvattiin pyörät, jotta sitä on helppo liikutella. Lisäsin vielä Ikeasta ostetun tangon ja koukut saarekkeeseen. Tanko toimii myös vetokahvana, jos saareketta tarvitsee liikutella.


Mitä mieltä olette freesatusta keittiöstämme?

Remppaterveisin, Elina

lauantai 24. helmikuuta 2018

Tavoitteena edullinen lomamatka



Olen nimennyt itseni ja ystäväni matkadiilien metsästäjiksi. Tavoitteemme on löytää mahdollisimman hyviä tarjouksia ulkomaille. Voisin kuvitella pokerinpelaajien ja sijoittajien saavan samanlaista tyydytystä voittaessaan tai tehdessään loistavat kaupat kuin mitä me saamme löytäessämme hyvän tarjouksen, ja pääsemme ulkomaille puoli-ilmaiseksi.
Siltä tuntui esimerkiksi toukokuun Rodoksen matkaa varatessa. Viikon reissu lentoineen ja hotelleineen tuli maksamaan alle 300 euroa. Tämä tarjous tupsahti ystäväni sähköpostiin Matkapörssiltä kesken salitreenin. Olemme nyt kahtena keväänä olleet niin sanotulla kesän aloitus reissulla Nizzassa. Olimme päättäneet, että tänä vuonna menemme jonnekin muualle, ja menemme Nizzaan vasta myöhemmin tänä vuonna. Halusimme, että kohteessa on aurinkoa ja rantaa, joten kun tarjous tupsahti ilmoille, siihen piti tarttua heti.

Avainsana hyvien matkatarjousten metsästyksessä on joustavuus. Jos haluaa vain rantalomalle, onko väliä missä päin maailmaa makoilee rannalla? Esimerkiksi Skyscannerissa pystyy valitsemaan reissukohteeksi ”kaikkialle”, jolloin pystyy vertailemaan suoraan, missä loma tulee halvimmaksi haluttuna ajanjaksona.
Jos haluaa päästä tiettyyn kaupunkiin tai maahan, kannattaa joustaa matkapäivistä, jos mielii napata edullisen matkan. Halvinta on matkustaa silloin, kun muut ovat töissä ja välttää kohteen vilkkainta sesonkia.
Jos reissuun voi lähteä vain tarkkaan määriteltynä ajankohtana, kannattaa olla reissua varatessa ajoissa liikenteessä, mutta ei liian aikaisin. Oman kokemukseni mukaan lennot ovat halvimmillaan noin kahdeksan viikkoa ennen lähtöpäivää.


Hyvän majoituksen etsiminen onkin hankalampaa kuin halpojen lentojen löytäminen. Majoitusta valitessa kannattaa miettiä mikä on itselle tärkeää. Haluaako maksaa sijainnista, hotellin tarjoamista palveluista vai haluaako esimerkiksi huoneistohotelliin tai Airbnb-asuntoon, jossa osan ruoista voi tehdä itse ja samalla saa hieman autenttisemman kokemuksen kohteesta. Kun ulkona ei tarvitse syödä päivän jokaista ateriaa, säästää reissubudjetissa. Itse suosin mahdollisuuksien mukaan huoneistohotelleja tai Airbnb-majoitusta, sillä etenkin aamupalan haluan usein tehdä itse. Esimerkiksi Etelä-Ranskassa hotellien aamupalat ovat usein vain croisantteja ja hilloa. Siitä ei kannata maksaa kymmentä euroa.
Jos päätyy hotelliin, kannattaa käydä vilkaisemassa Trip Advisorista minkälaisia arvosteluja hotelli on saanut. Trip Advisor on maailman suurin matkailusivusto. Sivustolta löytyy yli 500 miljoonaa  matkailijoiden laatimaa arvostelua. Useat käyttäjät lataavat sivustolle myös kuvia hotellihuoneista. Tämä on hyvä lisä, sillä hotellin omat kuvat eivät aina kerro koko totuutta.
Edullisia majoitusvaihtoehtoja ovat myös hostellit, sohvasurffaus, asunnon vuokraus (etenkin, jos on pidempään reissussa) ja majoitusta työtä vastaan tarjoavat tahot. Voisitko kenties hoitaa lapsia lomasi aikana, jos saisit vastineeksi ilmaisen majoituksen? Tai voisitko toimia talonvahtina tai lemmikinhoitajana. Näitä eri vaihtoehtoja löytyy, vaikka kuinka paljon.


Netti on täynnä ohjeita niin välimuistin tyhjentämiseen kuin nettiselaimen säätämisestä yksityiseen tilaan, kun vierailee matkasivustoilla. Varausohjelmat saattavat nostaa matkan hintaa, jos sama käyttäjä tarkistaa usein tiettyä lentoreittiä tai hotellia. Mikään ei potuta enempää kuin se, että on juuri ostanut matkan ja viikon päästä sen saisi puolet halvemmalla, joten muista tyhjentää välimuistisi, kun katselet matkoja


Välillä halpoja reissuja tulee puskan takaa ja päätöksiä pitää tehdä äkkiä. Siksi suosittelen säästämään erilliselle tilille matkarahaa, jotta halpoihin diileihin voi tarttua, kun ne tulevat saataville. Seuraan Facebookissa Lentodiilejä ja olen Matkapörssin sähköpostilistalla. Näiden kahden sivuston kautta olen löytänyt suurimman osan loistavista matkatarjouksista.

Oliko vinkeistäni hyötyä? Kysy ihmeessä lisää, jos jokin jäi mietityttämään. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita matkatarjousten metsästäjiä? Minkälaisia keinoja teiltä löytyy päästä halvalla reissuun?


Mukavaa viikonloppua, Elina


Kuvat ovat viime kevään reissulta Ranskan Mentonista.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Haaveena oma koira – Kannattaako koira ottaa kasvattajalta vai adoptoida?



Minulla on hirveä koirakuume. Olen potenut sitä enenevässä määrin viime keväästä asti, kun muutimme omakotitaloon.
Olen halunnut oman koiran lapsesta asti. Pitkään halusin Valkoisen länsiylämaanterrierin tai Bichon frisen. Nyt haluaisin vain oman koiran.
Haluaisin koirasta kaverin, jonka kanssa voisi lenkkeillä niin ihmisten ilmoilla kuin metsässäkin. Tällä hetkellä haaveilen, että koiran voisi kouluttaa hajutunnistukseen (sanotaanko se noin?).
Koska taloudessa asuu muitakin kuin minä, koira ei saisi olla haukkuherkkä ja se osaisi rauhoittua myös omiin oloihinsa. Määrätietoisella koulutuksella pystyy varmasti myös jossain määrin vaikuttamaan näihin kriteereihin. :)
Koira olisi ensimmäinen omani, mutta ihan untuvikko en koirien kanssa ole. Kun asuin kämppikseni kanssa, hänellä oli oma koira, jota hoidin ja lenkkeilytin. Nyt myös vanhemmillani on kaksi koiraa, joita hoidan vanhempieni ollessa reissussa.

Haluaisinkin kysyä teiltä mielipiteitä koiran hankintaan liittyen. Olen kahden vaiheilla. Ottaakko koira kennelistä vai adoptoisiko koiran? Onko teillä kokemusta koiran adoptoinnista? Onko koira sopeutunut hyvin vai onko koiralla ollut traumoja? Kannattaako ensimmäiseksi koiraksi ottaa adoptiokoiraa? Minkä rotuisia koiria teidän kotoanne löytyy?

Olisiko teillä suositella minulle jotakin koirarotua? Mistä tiesitte olevanne valmiita koiranomistaaksi? Mikä mietitytti eniten ennen koiran hankkimista?

Suositelkaa muuten hyviä koiratietokirjoja :)


Tassuterveisin, Elina

perjantai 16. helmikuuta 2018

Syntisen hyvä suklaakakku



Jos Jussi saisi päättää, meillä ei muuta leivottaisikaan. Aikanaan minäkin kinusin äidiltäni tätä kakkua joka juhliin. Pakko tunnustaa, että tämä kakku vie kielen mennessään. Resepti ei ole omani eikä edes äitini, vaan kyseessä on K-ruoan Kuningattaren suklaakakku -resepti.

Kakun pohja on meidän versiossa pysynyt suht samana, mutta kuorrutuksessa ja päällisissä on pieni twisti. Jotta kakusta tulee ekstrahyvää, käytän kuorrutuksessa Fazerin vaaleaa maitosuklaata eli Fazerin punaista. Olen myös jättänyt alkuperäisen ohjeen kiilteen pois. Laitan kakun päälle tuoreita marjoja, jos niitä on saatavilla. Kakku on mielettömän hyvää ilman marjojakin. Kakku ei ole mikään terveysherkku, mutta tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Tälläkään kertaa en saanut napattua kuvaa kokonaisesta kakusta, niin nopeasti tämä häviää :D

Kuningattaren suklaakakku

Pohja
100g voita
2 kananmunaa
2dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
3/4dl Leivontakaakaota
1tl ruokasoodaa
1tl vaniljasokeria
Kuorrutus
2dl kuohukermaa tai vispikermaa
200g Fazerin vaaleaa maitosuklaata
Päälle tuoreita marjoja oman maun mukaan

Ohje
Laita leivinpaperi halkaisijaltaan noin 26 senttisen irtopohjavuoan päälle ja purista voideltu rengas kiinni. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna-sokerivaahtoon sulatettu voi ja siivilöi kuivat-aineet mukaan. Jauhoseos ”pöllyää” helposti, joten suosittelen sekoittamaan jauhot ensin käsin taikinaan. Lopuksi voi käyttää vielä sähkövatkainta. Kaada taikina vuokaan.
Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon rasvasula ja siivilöi jauhoseos joukkoon varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua uunin alaosassa noin 15-20 minuuttia. Pohja saa jäädä hieman löysäksi, mutakakkumaiseksi. Anna pohjan jäähtyä.
Kun pohja on jäähtynyt, kuumenna kerma kiehumispisteeseen. Paloittele suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Levitä seos kakun päälle. Anna hieman jäähtyä ja lisää marjat. Nauti, sillä tämä kakku katoaa nopeasti.


Ihanaa perjantaita toivottaa, Elina


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Jokaisella ystävällä on tarkoitus





Ihanaa ystävänpäivähuomenta sinulle!

Jäin eilen pohtimaan lähestyvää ystävänpäivää ja omia ystävyyssuhteitani. Ystävät ovat perhe, jonka valitset itse. Jokaisella ystävällä on paikkansa elämässäni. Aristoteleen mukaan tosi ystävä on kuin toinen minä. Ja niinhän se on. Läheisistä ystävistäni löytyy jotain samoja piirteitä kuin itsestäni. Toisissa niitä on enemmän. Toisissa vähemmän. Jossain heistä on piirteitä, joita tahtoisin itselleni.

Jotkut ystävät ovat pysyneet elämässäni vain tietyn aikaa. Osan kanssa olemme tunteneet jo hiekkalaatikolta tai vähintään alakoulusta asti. Osaan olen  tutustunut vasta hiljattain. Toiset heistä asuvat eri kaupungeissa ja maissa.
Joidenkin kanssa en ole edes jutellut pitkään aikaan, mutta tiedän, että kun hetki koitta aloitamme kuin olisimme nähneet juuri eilen.
Arvostan sitä, että joidenkin ystävieni kanssa voi vain olla hiljaa ja jopa eri huoneissa, mutta silti se ei ole yhtään outoa :D
Osan kanssa tiemme ovat eronneet, mutta olemme löytäneet tiemme takaisin yhteen. Osa on jäänyt menneisyyteen. Olen kiitollinen jokaisesta ystävästäni elämässäni, sillä heidän avulla olen oppinut paljon itsestäni ja uskallan olla oma itseni.

Kirjoitin vanhassa kolumnissani (KS 5.7.2016), että on ihanaa, kun elämässäni on puolison ja perheen lisäksi ihmisiä, jotka tuntevat minut läpikotaisin. Pidän siitä, että voin olla oma itsesi huonoine puolinenikin. Eikä omia outouksia tarvitse selitellä.
Kun minulle iskee kiukku, ystäväni tietävät, että kyseessä on luultavasti vain nälkä. Kerran aloin kiukutella lautapeli-illassa kuin uhmaikäinen viisivuotias. Yksi ystävistäni meni hissukseen keittiöön ja paistoi minulle kananmunia. Peli-ilta jatkui huomattavasti rauhallisemmin. Joku muu olisi saattanut pahoittaa mielensä käytökseni takia.

Sanotaan, että elämässä varmaa on vain muutos. Ystävyyden ei kuitenkaan tarvitse muuttua. 
Kun kaksi ihmistä tai useampi haluaa omasta tahdostaan olla toistensa ystäviä vuodesta toiseen, siitä luultavasti kehittyy elämän mittainen matka.


Ystävällisesti, Elina

Ps. Hitunen betonia. Pakko vinkata, jos jollain on vielä ystävänpäiväsuunnitelmat auki. Papulaarissa järjestetään ystävänpäivänä 14.2.2018 kello 10-18 paikallisen Betonisuklaan valmistajan, Neiti Turkoosin suklaabuffa.


<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19328325/?claim=2mgwesg646w">Follow my blog with Bloglovin</a>

perjantai 9. helmikuuta 2018

Viisi hassua tapaani



Perjantaikevennys. Tykkään näistä hassuja tapojani postauksista tosi paljon. Päätinkin kirjoittaa omat viisi hassua tapaani. Haluan myös haastaa ihanat Askeleita arjessa -blogin naiset kirjoittamaan omat hassut tapansa. Jos et ole vielä käynyt tutustumassa blogiin, mene äkkiä. Blogissa kolme supernaista kertovat omasta arjestaan sen kaikissa muodoissa.

Tiedän, että suurin osa blogimme lukijoista tuntee tai ainakin tietää minut, mutta kuinka monta näistä hassuista tavoistani tiesit jo? Tuliko joku yllätyksenä?


1. Olen koukussa Kauniit ja Rohkeat -sarjaan. Olen seurannut sarjaa lähes koko elämäni. Silti Salkkarit on minusta ihan tyhmä sarja. :D
Välillä järjestän menonikin niin, että pääsen television ääreen katsomaan Kaunareita. Onneksi jaksot löytyvät myös Katsomosta, sillä reissun jälkeen on parasta, kun voi katsoa monta jaksoa putkeen.

2. Omaan todella hyvät unenlahjat. Minun ei tarvitse kuin päättää, että nyt nukun ja viimeistään vartissa olenkin jo untenmailla (stressaantuneena tämä kikka ei toimi). Unenlahjojeni takia nukun yleensä ainakin osan kaikista lento-, juna- ja bussimatkoista. Jos käyn ylikierroksilla, otan vartin torkut. Sitten päivä alkaa kuin uudelleen.

3. Minulla on pakkomielle miten päin vessapaperirullan pitää olla. Paperin kuuluu tulla rullan päältä. Jos näen vessapaperirullan ”väärinpäin”, minun pitää korjata se. Anteeksi toverit, jos olen teidänkin kotona kääntänyt vessapaperirullan.

4. Pelaan tosielämän Tetristä aina, kun siihen on mahdollisuus. Viime keväänä muuttoa tehdessämme, huomasin pikkuisen Golfini olevan oiva muuttoauto, kunhan vain järjesti tavarat sinne oikein. Onnistun järjestelemään yhteen matkalaukkuun tai kauppakassiin yllätävän paljon tavaraa.

5. Kouvolassa tarvitsee harvoin puhua englantia. Siksi puhun sitä itsekseni autoa ajaessani. Pölötän niin säästä, Suomen taloustilanteesta kuin minua vaivaavista asioista. Jos joskus näet yksinäisen naisen puhumassa itsekseen ratin takana, se olen luultavasti minä. :D
Tapani takia olen joutunut noloihin tilanteisiin. Kerran puhuin englantia itsekseni, kun poliisit pysäyttivät minut. Tajusin vasta ajokorttia ojentaessa, että olin puhunut poliiseillekin englantia, vaikka ajokortistani näkee selvästi, että olen suomalainen. Punastuin. Yritin nolona sopertaa jotain selitystä, mutta onneksi poliisitkin vain nauroivat tilanteelle.


Minkälaisia hassuja tapoja sinulla on?

Mahtavaa perjantaita toivottaa, Elina

tiistai 6. helmikuuta 2018

Missä on minun kolmenkympin kriisi?



Täytän tänä vuonna kolmekymmentä. Tähän ikään kuuluu kuulema jonkinmoinen kriisi. Olen odotellut omaani jo pari vuotta. Mitä kolmenkympin kriisi edes on? Pelkoa vanhenemisesta? Saavuttamattomia juttuja elämässä? Epävarmuutta siitä, mitä haluaa elämältään tai kuka on?

Jos kyse on edellä mainituista, olen tainnut kokea oman kolmenkympinkriisini jo vuosia sitten.
Muistan, kun reilu kuusi vuotta sitten painiskelin itseni kanssa. Olin niin kauan oppinut antamaan muille itsestäni vain sen, mitä ajattelin heidän haluavan minusta. En enää tiennyt kuka oikeasti olin.

Pelkäsin muiden mielipiteitä ja epäonnistumisia. En esimerkiksi uskaltanut hakea uudelleen yliopistoon, koska en päässyt ensimmäisellä kerralla sisään. Olin varma, etten onnistu toisellakaan yrittämällä.
Kun ystävät alkoivat seurustella, perustaa perheitä ja ostaa omia koteja, minun teki mieli lähteä baariin juomaan muistini pois. Halusin haalia kokemuksia, joita voi punastellen muistella kiikkutuolissa.

Silloin tuntui helpommalta olla tuuliviiri, kuin ottaa elämälleen suunta. Omia mörköjä ei tarvinnut kohdata, kun ei edes tiennyt kuka on tai minkälaisia mörköjä pimeissä nurkissa vaanii. Nykyään nautin siitä, että tiedän, minkälainen persoona olen. Elämäni ei ole tuulen vietävissä. Tiedän, mitä haluan. Elämäni möröillekin annan koko ajan vähemmän ajatuksia.


Välillä harmittelen, miksen ollut yhtä itsevarma parikymppisenä kuin olen nyt. Kuinka pitkälle olisinkaan jo päässyt elämässäni? Joku viisas on kuitenkin joskus sanonut, että et olisi tänään juuri sellainen kuin olet, jos et olisi kokenut kaikkea, mitä olet tähän mennessä kokenut. Epävarmoilla tuuliviirivuosillanikin on siis ollut tarkoitus. Niiden avulla olen löytänyt itseni ja tavoitteeni elämässä.

Siinä missä parikymppisenä ajattelin ihmisen olevan kolmekymppisenä ”valmis”. On perhe, oma koti, auto, vakituinen työ ja elämä rullaa muutenkin mukavasti. Nyt on lohdullista tietää, ettei kukaan ole koskaan valmis. Varmaa on vain muutos.
Ei ole asioita, jotka pitäisi olla hallussa johonkin tiettyyn ikään mennessä. Ei ole olemassa oikeanlaista elämää. Jokainen tekee siitä oikeanlaisen itselleen.

Vaikka ikä tuo yleensä enemmän vastuuta. Pitää miettiä lainankorkoja, budjetoida ja tehdä lumitöitä, vaikkei huvittaisi. Se tarkoittaa myös parempaa itsetuntemusta, tietynlaista rauhaa ja tyyneyttä, mutta silti on vielä täynnä lapsen intoa. Jos vanheneminen tarkoittaa kaikkea tätä, antaa vuosien tulla. :)


Pohtivin terveisin, Elina

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Murusia Pariisista











Anteeksi kuvapläjäys! Aina, kun olen käynyt ulkomailla, reissusta jää pieniä yksityiskohtia tai hetkiä mieleen. Ajattelinkin aloittaa Murusia-matkasarjan blogissa, jossa kerron aina reissun jälkeen mieleenpainuvimmat hetket. Nyt on Pariisin vuoro.

Le Maraisin alue

Luin Le Maraisista ensimmäisen kerran Mondosta. Silloin päätin, että sinne on vielä päästävä. Onneksi menimme. Kahdesti. Le Maraisin alueella tunsin olevani eniten Pariisissa. Ihania pastellinvärisiä taloja ja ikkunaluukkuja, mukulakivikatuja, pieniä gallerioita, putiikkeja ja kahviloita. Osa rakennuksista on säilynyt keskiajalta asti. Le Maraisia kutsutaankin vanhaksi Pariisiksi.
Nykyään Le Marais on tunnettu muun muassa juutalaiskortteleista. Le Maraisin kapeilla kujilla saattoi nähdä, kun vanhempi juutalainen mies sitoi tefillin nuoren miehen vasempaan käteen ja otsalle hiusrajan tuntumaan. Tefillin on nahasta tehty kotelo, jonka sisältämiin pergamentteihin on kirjoitettu Tooran jakeita. Vaikka tiesin olevani Pariisissa, tuntui kuin olisin ollut hetken jossain ihan muualla. Lisäksi söin elämäni parhaat falafelit L'As du Fallafelissa Le Maraisissa.




Katakombit

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista elämässäni. Katakombeihin on haudattu 1700-luvulla kuusi miljoonaa pariisilaista, sillä hautausmailla ei ollut tarpeeksi tilaa.
Katakombeihin mennään kapeita loputtoman pitkiä portaita pitkin syvälle maan alle. Lopulta alkava käytävä on hämärä, matala ja kapea. Katosta tippuu vesipisaroita ja haju on tunkkainen. Reisi- ja sääriluut on aseteltu vieriviereen. Niiden välissä on pääkalloista tehtyjä rivejä. Rivistöissä näkee niin lasten kuin aikuistenkin pääkalloja. On vaikea uskoa, että luut ovat oikeita.
Katakombeissa on hiljaista. Olen lukenut, että Pariisin alla asuu 4,5 miljoonaa rottaa. olin varma, että törmään rottiin katakombeissa, mutta onneksi niitä ei tullut vastaan.
Katakombeihin ei päästetä kuin tietty määrä ihmisiä kerrallaan, joten vilkkaampina kuukausina kannattaa varautua jonottamaan parikin tuntia. Me jonotimme noin puoli tuntia ennen kuin pääsimme sisään.







Eiffel-torni

Tämä on aika cliché, mutta olen aina halunnut nähdä tuon mystisen tornin, josta olen lukenut mielenkiintoisia tarinoita. Tiesitkö, että Eiffel-torni oli maailman korkein rakennus vuoteen 1930 asti, jolloin New Yorkin Chrysler Buildingin valmistui? Tai, että huipulle päästäkseen pitää kivuta 1665 porrasta. Siinä saa melkoisen poltteen pakaroihin ja reisiin. Me käytimme hissiä.
Olen aiemmin nähnyt Eiffelin kopion Las Vegasissa, mutta se kalpeni aidon rinnalla. Minusta Eiffel-torni on kaunis maamerkki. Etenkin valoshown aikaan torni on taianomainen, kun 20 000 hehkulamppua välkkyy sattuman varaisessa järjestyksessä viiden minuutin ajan.


Fidèlement votre, Elina