Hei hei mitä kuuluu

Anteeksi tämä pienoinen blogihiljaisuus. Kaksi viikkoa on mennyt niin vauhdilla, etten meinaa itsekään pysyä perässä.

Olen painanut paljon töitä. Aloitin viestintähommissa yhden projektin parissa maaliskuussa, ja tässä kuussa hommia on riittänyt. Deadlinet, pikkuprojektit projektin sisällä ja työreissut ovat työllistäneet minua. Lisäksi kirjoitan tällä hetkellä paria freelancejuttua, joten pitäkää silmänne auki. Pari matkajuttuani löytyy piakkoin lehdistä ;)

Välillä tuntuu, että luova työ vie luovuuden vapaa-ajalla. Jos on ideoinut ja kirjoittanut työpäivän verran, illalla saattaa olla takki tyhjä. Mielestäni parhaat tekstit syntyvät silloin, kun mieli on tarpeeksi tyhjä. Toki, jos oikein innostuu, sitä saattaa kirjoittaa, vaikka koko päivän.

Nyt mielessä on monia asioita, kuten oma koira. Olemme vihdoin päättäneet, että otamme tulevan koiramme kasvattajalta ja päätyneet bokseriin. Olen jo käynyt katsomassa yhden kasvattajan koiria. Sieltä saattaa syntyä meille kesän aikana pentu. Nyt sormet ristiin, että nartun juoksut alkavat. Onko teillä kokemusta boksereista?

Kaiken lisäksi kotona kaiken maailman pikkuprojektia, joten siksi blogi on ollut hieman paussilla. Nyt lähden vielä pienelle juoksulenkille. Olen aloittanut kirjoittamaan teille postauksia ruokafilosofiastani sekä puhelimen käytöstä, joten pysykää kuulolla.

Olen hieman laiska kiireisinä aikoina päivittämään blogin Instagramia. Siksi kannattaa ottaa seurantaan myös oma IG-tilini @elinaiiskola, jos haluat pysyä kuulolla tekemisistäni ;)

Ja kääks, enää reilu viikko Rodoksen reissuun.

Mukavaa iltaa, Elina

Ps. Kuvat ovat Roihuvuoren kirsikkapuistosta parin vuoden takaa. Kohta ne taas kukkii :)

Varo näitä maailmalla

Matkustavalle sattuu ja tapahtuu. Minä olen joutunut ulkomailla taksikuskin huijaamaksi, minut on ryöstetty, olen joutunut vahingossa keskelle ampuma-asevälikohtausta, myöhästynyt lennolta ja minut on ilmoitettu kadonneeksi. En ollut oikeasti kadoksissa. Se oli vain kurjaa sattumusten sarjaa. Kävin nostamassa automaatista rahaa, kun ystäväni kävi kääntämässä auton. Jotenkin onnistuimme menemään ristiin, joten lähdin kävelemään ystäväni kotia kohti. Huomasin akkuni loppuneen ja ystäväni oli pelästynyt, joten hän soitti poliiseille ja ilmoitti minut kadonneeksi. :D Tässä tarina lyhykäisyydessään. Tosiaan, onneksi kaikesta on kuitenkin aina selvitty suht naarmuitta.

Ainakin minun on välillä hankala tajuta, että maailmalla ei välttämättä ole yhtä turvallista kuin Suomessa. Täällä voi huoletta kulkea reppu auki tai jättää autonovet auki. Sikäli mikäli myös maailmalla on rehellisiä ihmisiä. Kun laukkuni varastettiin junassa, olin varma, etten enää ikinä näe sitä. Laukussa oli kaikki tärkeä eli kortit, avaimet, kamera, kännykkä. Myös laukulla oli minulle tunnearvoa, sillä lapsuudenystäväni oli ostanut sen minulle ennen New Yorkiin muuttoa. Meni pari kuukautta, kun ystäväni Jenkeissä sai puhelinsoiton. Laukkuni oli löytynyt ja sain sen takaisin. Laukkuni oli löytynyt roskiksesta. Varas oli vienyt vain käteiset, kaikki muu oli tallella. Mikä tuuri!

Taskuvarkaita on kaikissa suurissa kaupungeissa. Siksi laukkua kannattaa pitää kropan etupuolella ja suurissa väkijoukoissa kannattaa vielä lepuuttaa toista kättä laukun päällä. Liian epäluuloiselta ei kuitenkaan kannata näyttää, sillä kuulema sekin saattaa saada taskuvarkaat liikkeelle.

Jos vain mahdollista, sovi taksikuskin kanssa hinta ennakkoon. Tammikuinen Pariisin reissu alkoi vähän kurjasti, kun jouduimme Johannan kanssa ”taksikuskin” huijaamaksi. Emme löytäneet oikeaa taksitolppaa, kun olimme kysyneet sen sijaintia jo neljä kertaa ärsytyskäyrä oli tapissa. Kun luulimme olevamme taksitolpalla, mukavan oloinen mies kysyi olemmeko taksia vailla, sen ihmeempiä miettimättä hyppäsimme kyytiin. Mikä moka! Emme tajunneet edes katsoa onko auton katolla taksikylttiä. Lopulta jouduimme maksamaan 20 kilometrin matkasta 60 euroa, kun oikea hinta oli vajaa 40 euroa. Onneksi kuski kyninyt tilejämme tyhjäksi vaan huijasi vain hieman ekstraa. Katso aina, että taksi näyttää taksilta ja siellä on taksamittari. Siltikin hinta kannattaa sopia ennakkoon. Ota netistä selvää paljon taksi yleensä maksaa kohteessa ja neuvottele hinta sen mukaan.

En ole vielä itse törmännyt rannekehuijareihin, mutta kuulema ainakin Pariisissa näitä on paljon liikkeellä etenkin suosittujen nähtävyyksien liepeillä. Kaksi ystävääni ovat joutuneet näiden huijareiden uhreiksi Sacre Coeurin lähistöllä Pariisissa. Huijaus toimii niin, että turistille aletaan hyvin määrätietoisesti punoa ranneketta ja sen saatetaan sanoa olevan ilmainen. Kun ranneke on valmis, ”ostettu” tuote pitääkin maksaa ylihinnalla ja tilanne voi muuttua uhkaavaksi, jos rahaa ei meinaakaan tulla.

Ennen reissua ja reissussa kannattaa seurata kohteen uutisia, sillä jossain maissa esimerkiksi mielenosoitukset saattavat äityä mellakaksi. Kannattaa myös tutustua etukäteen paikallisiin lakeihin ja sääntöihin, jotka saattavat erota hyvinkin paljon omastamme. Tiesitkö, että esimerkiksi Dubrovnikissa voi saada sakon ilman paitaa kulkemisesta tai että Miamissaa rannalla nukkuminen on laitonta?

Mihin outoihin sääntöihin olet törmännyt maailmalla? Entä minkälaisia kommelluksia sinulle on sattunut?

Elina

Onnellisuus löytyy itsestä, ei suorittamalla

Täällä ruudun toisella puolella ja meidän blogissakin on pohdittu paljon onnellisuutta eri näkökulmista. Onnellisuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista puhutaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Lehdet ja blogit pursuilevat vinkkejä kuinka kehittää itseään eri osa-alueilla tai kuinka tulla onnellisemmaksi.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen kiteytti asian muistaakseni Iltalehdestä lukemassani artikkelissa aikanaan hyvin.

”Elämä vaatii meiltä koko ajan yhä enemmän. Meihin on istutettu puutteellisuuden, riittämättömyyden siemen. Kohtuus ei tunnu riittävän.”

Pitäisi kuntoilla, joogata, meditoida, nukkua hyvin, syödä puhdasta luomuruokaa, opiskella, tehdä täyspäiväisesti töitä, olla läsnä, rentoutua, kuunnella podcasteja juostessa tai samalla, kun siivoaa, matkustaa, kokeilla joka päivä jotain uutta, tehdä hyväntekeväisyyttä ja olla kiitollinen kaikesta. Kun saa raksin ruutuun joka kohdasta, voi todeta olevansa kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva, onnellinen ihminen. Nämä kaikki edellä mainitsemani asiat voivat lisätä onnellisuutta elämässä, mutta eivät silloin, kun niitä PITÄISI tehdä. Itsensä kehittäminen ja itsestään huolehtiminen ovat tärkeitä asioita, mutta niiden pitää antaa enemmän kuin ne ottavat. Itsensä kehittämisestä ei pidä tulla suorittamista. Joogaaminen ei tee ihmisestä onnellista, jos joogaa suorittaa vain asanasta toiseen. Vaikka opettelisi uutta joka päivä, mutta ei nauti siitä, se ei tee ihmisestä onnellista.

Ojanen kertoi jutussa, että 70-luvulla hyvä elämä mitattiin tyytyväisyydellä. Vasta 90-luvulla onnellisuudesta tuli trendisana. Enkä ihmettele. Internetin myötä koko maailma on meille avoin. Ihminen on luontaisesti taipuvainen vertailemaan itseään muihin. Jos 70-luvulla omaa elämää verrattiin naapureiden ja lähipiirin elämään, nykyään vertaamme omaa elämäämme koko maailman ihmisten elämiin. Ei ole ihme, että välillä tuntuu onnellisuuden olevan tavoittamattomissa.

Kreikkalaisen filosofin Epikuroksen mielestä tasapaino ja kohtuullisuus loivat tilaa onnellisuudelle. Yksi hänen elämänohjeistaan oli: ”Se, joka ei ole tyytyväinen vähään, ei ole tyytyväinen mihinkään.”

Monesti etsimme vielä onnea, vaikka eläisimme jo onnellista elämää. Filosofi Demokritoksen mukaan onnellinen ei sure mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Siksi onkin välillä hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea elämässä jo on.

Onnellisuus alkaa itsestä, ei pudotetuista kiloista, arvostetusta työpaikasta tai ihanasta ihmissuhteesta. Onnellisuus on läsnä oloa, oppimista, elämän virrassa kulkemista, antautumista, flow-tilaa, muutosten hyväksymistä, irti päästämistä ja pienistä asioista nauttimista.

Mikä on sinulle onnellisuutta? Mitä hyvää elämässäsi jo on, mistä olet onnellinen?

Mukavaa sunnuntaita, Elina

Murusia Karpathokselta

Olen jo niin fiiliksissä, että Kreikan matkaan on enää tasan kuukausi. Siksi nyt on hyvä aika jakaa muruset viime syksyn Karpathoksen matkalta. Tuolta pikkuiselta saarelta Kreetan ja Rodoksen välistä. Tiesin, että enoni ja hänen vaimonsa olivat ihastuneet Karpathoksen saareen, mutta juuri muuta ennakkotietoa minulla ei saaresta ollut. Onneksi otimme äkkilähdön tuntemattomaan, sillä tuo pikkuinen saari tuntui heti kodilta ja viikossa ehti rentoutua täydellisesti.

Olympoksen kylä

Olympos on pieni vuoristokylä Karpathoksen saarella. Sijaintinsa vuoksi kaupunki oli lähes eristyksissä aina 1980-luvulle asti. Kylässä on enää vain muutama sata asukasta. Perinteet ,joita kylässä harjoitetaan ovat perua 900 luvulta.

Vaikka kyläläiset osaavat jo huudella ties millä kielellä turisteille, kylä tuntui silti todella aidolta ja niin kreikkalaiselta kuin olla voi.

Naiset kulkivat perinteisissä mustavalkoisissa asuissa, johon kuuluu musta huivi päähineenä ja kirjailtu esiliina.

Paikalliset puhuvat hyvää englantia, sillä aikanaan ihmiset muuttivat Olympokselta Amerikkaan paremman elämän toivossa. Moni kuitenkin palasi takaisin kotikyläänsä.

Veneretki paratiisirannoille

Saimme vinkkiä, että kaikille rannoille ei pääse autolla tai skootterilla, joten päätimme varata veneretken, joka kiersi nämä paratiisirannat. Varasimme retken suoraan satamasta. Puolen päivän mittainen retki maksoi parikymmentä euroa ja siihen kuului lämmin ruoka. Pysähdyimme muun muassa Vasilis Paradisessa ja Apella Beachilla. Ihania salarantoja, valkoista hiekkaa ja turkoosia merta… Parasta oli, että uskalsin hypätä veneen toisesta kerroksesta veteen!

Ruoka

Ehkä auringon paahde teki tehtävänsä, mutta taisin tykätä kaikesta, mitä syötiin. Opin, että aitoon kreikkalaiseen salaattiin ei tule salaattia. Liekitettyä halloumia söin useampaan otteeseen ja iloinen yllätys oli myös se, että saarelta sai sushia. Tämä on ollut Johannan minun perinne reissussa aina siitä lähtien, kun Johanna oppi syömään sushia.

Ihmiset

Saaren ihmiset olivat ihanan avoimia ja aitoja. Saaren asukkaat elävät turismista ja he tekevät ympäripyöreitä päiviä toukokuun alusta lokakuun loppuun. Se ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan ihmisiä. He kertoivat, että voivat itse matkustella tai vain olla puolet vuodesta, sillä vuoden ansiot tehdään puolessa vuodessa.

Ta léme, Elina

Vielä muutama Budapest vinkki

Budapest on edullinen ja kompakti kaupunkilomakohde, jossa pääsee myös rentoutumaan. Kaupunki oli täynnä ihania ravintoloita ja kahviloita, harmi kun jokaista ei päässyt testaamaan. Tässä kuitenkin muutama ravintolavinkki Budapestiin. Jos kuitissa ei lue palvelumaksua, muista jättää noin 10 prosenttia loppusummasta tippiä. Vaci utcan varrella on kalleinta. Sivukujilla on halvempaa.

Buddhabar

Buddhabar on elämysravintola, jossa voi nauttia jokaisella aistillaan. Ravintolan annokset ja sisustus hellivät silmiä. Ensimmäisenä ravintolaan mentäessä silmiini osui valtava Buddhapatsas. Tiesin, että ravintola on hintava, sillä kyseessä on fine dining ravintola. Sushit maistuivat taivaallisen hyviltä. Annos oli ihanasti aseteltu, mutta kyllä se hetken kirpaisi, kun näki laskun. Kaksi settiä susheja, lasillinen proseccoa ja vesi maksoi lähes 50 euroa. Suosittelen silti käymään ainakin drinkeillä.

Vaci utca 34., Budapest

Market BDPST

Käyn harvoin pikaruokaloissa lomalla, mutta Budapestissa käytiin jopa kaksi kertaa. Market BDPST saa niin hamppareita kuin burritojakin. Niiden jujuna on, että valitset itse, mitä ruokaasi tulee ja maksat annoksesta sen mukaan. Minä päädyin juustohamppariin ja bataattiranskalaisiin. Oli muuten hyvää.

Király utca 8., Budapest

Gringos Amigos Anker

Tämä on ihan super sympaattinen meksikolaista ruokaa tarjoava pikaruokala. Annokset ovat todella isoja, joten annos kannattaa jakaa kaverin kanssa. Me vedettiin kahteen pekkaan nacholautanen ja molemmat saivat vatsan täyteen. Tämä ravintola on budjettimatkailijan unelma. Tosiaan iso nacholautanen maksoi vajaa kuusi euroa, siihen sai valita itse lisukkeet ja soossit ja siitä riitti kahdelle. Tänne olisin halunnut toisenkin kerran.

Anker koez 2-4., Budapest

Sitten muutama turistivinkki. Minulle suositeltiin ennen reissua jokiristeilyä ilta-aikaan. Onneksi menimme. Koko kaupunki ja etenkin linnoitukset ja sillat ovat maagisen näköisiä iltavalaistuksessa. Samalla saa pienen historian tunnin, kun kuuntelee kuulokkeista Unkarin historian vaiheista tai sitten kipuaa aluksen katolle ihastelemaan maisemia. Jokiristeilyjä tarjoaa usea eri yhtiö. Risteily maksaa noin 20 euroa ja kestää tunnin verran. Yleensä risteilyn hintaan kuuluu yksi juoma.

Toinen nähtävyys, joka löydettiin sattumalta on Kengät Tonavan rannalla. Se on muistomerkki juutalaisille, jotka toisen maailman sodan aikaan ammuttiin jokeen ja virta vei heidän ruumiinsa mennessään. Heidän piti ottaa kengät pois ennen ampumista. Pysäyttävää. Kenkien joukossa on niin lasten kuin aikuistenkin kenkiä.

Budapest, Id. Antall József rkp., 1054 Unkari

In English

Buddhabar

Buddhabar is an experience to every sense. The restaurant is decorated very accurate and food presentation was flawless. First when I walk into the restaurant I saw the big Buddha statue. I knew this restaurant is a little expensive but still I was suprised because two sets of sushi, one class of Prosecco and water cost almost 50 euros. I still recommend to go there at least for drinks ’cause at least you wanna see that big Buddha and feel the atmosphere in the restaurant.

Vaci utca 34., Budapest

Market BDPST

I don’t usually go to the fast food restaurants while my vacation but in Budapest we went twice. In the Market BDPST you’ll get burgers and burritos. The best part is that you can choose what you’ll have inside of your burger or burrito. I took a basic cheeseburger with sweet potato fries and it was pleasurable.

Király utca 8., Budapest

Gringos Amigos Anker

This mexican restaurant is super cozy. The portion are huge, so share it with your friend. We took a nachoplate and ate it togethet and still we were quite full. The restaurant is inexpensive. That nachoplate we took costs only under 6 euros.

Anker koez 2-4., Budapest

And then few another tips. If you should choose only one activity to do in your whole vacation, go to nightcruise on the Danube. Bastions, castle and the bridges looks so magical at night time. Just do and experience it.

The one hour nighttime cruise costs about 20 euros and the price usually includes one drink. Just walk by the river and pick your favourite cruise.

Another must-see sight in Budapest is Shoes on the Danube. Not far from the Hungarian Parliament building, sits old-fashioned shoes at the edge of the river. This memorial is for Jewish people who were shot to the river in the winter of 1944-1945 by the members of the Arrow Cross Party. There are women's shoes, men's shoes and children's shoes. It’s very touching.

Budapest, Id. Antall József rkp., 1054 Unkari

Have you been in Budapest? What did you like about it?

Mukavaa pääsiäistä, Elina